LinkedIn talouden kuumemittarina

Jakkutakkiset naiset ja puvuntakki-tennarit yhdistelmään pukeutuneet miehet alleviivaavat, kuinka LinkedIn on pakollinen jokaisella uransa vakavasti ottavalle työntekijälle tai yrittäjälle. Siellä pitää käyttää ylisanoja jotta, kolmen kuukauden mittainen kesätyö kotikaupungin lähipankin toimistoapulaisena muuntautuu pankkitoiminnan moniottelijaksi, jolla on kokemusta haastavista ongelmanratkaisutilanteista monimuotoisessa asiakasrajapinnassa. LinkedIn on tehnyt henkilöbrändäyksestä koko kansan huvia (vai työtä?) ja se on hyväksyttävää nykyään myös muillekin kuin vain kiinteistönvälittäjille. Jos aikaisemmin LinkedIn on ollut lähinnä työnhakusovellus, jossa oma osaaminen ja työtehtävät päivitetään vasta siinä vaiheessa, kun nykyisen pomon naama alkaa kyllästymään, niin nykyään se on enemmänkin valkokaulusihmisten X tai Facebook. Sinne on nykyään ihan ok, jakaa huonoja asiakaspalvelukokemuksia omasta lähikaupasta tai tarinoita siitä, kuinka lomalla ei muuten yhtään katsota sähköpostia, mutta puhelinnumero löytyy tästä, jos nyt jotain akuuttia tulee.

LinkedIniä käytetään myös markkinointikanavana varsinkin yksityisyrittäjien ja erilaisten konsulttien toimesta ja se on varmasti siihen aivan passeli. Jos olet tehnyt nousujohteisen 25 vuotta kestäneen uran monikansallisissa pörssiyhtiössä erinomaisin tuloksin ja sen ansioista Connections täppä näyttää 500+ ja päätät ryhtyä itsenäiseksi liikkeenjohdon konsultiksi, niin ei silloin tarvitse potentiaalisia asiakkaita tyhjästä alkaa etsimään.

Mutta miten LinkedIn sitten toimii talouden kuumemittarina? En tiedä kuinka moni Hankenin tai Aallon rahishärkä on valjastanut tekoälyn tekemään analyysiä LinkedInin kuumimmista puheenaiheista, mutta itse olen pannut merkille muutaman asian. Korona-aikaan, toisilla aloilla meni lujaa ja toisilla ei niin lujaa. Tämä johti siihen, että niillä kenellä kauppa kävi oli rahaa käytössä ja uusia tarpeita. Kuinka etätyötä johdetaan? Kuinka sopeutua yhtäkkiseen muutokseen? Toimitusketjuhaasteet? Työttömäksi jääneet perustivat yrityksiä, kun ei muuta vaihtoehtoa ollut. LinkedIn-feedi täyttyi siitä, kuinka työttömyys avasi uuden alun yrittäjänä. Tarjolla oli erilaisia työpajoja ja verkkokursseja edellä mainittuihin ongelmiin, etänä tottakai. Pandemia loi uudenlaista kysyntää ja rahoitus oli tässä vaiheessa vielä halpaa, joten yrityksillä oli rahaa käyttää sitä erilaisiin hankkeisiin.

Sitten talous kääntyi laskuun korkojen nousun myötä. Vihreät Open to Work-rinkulat ilmestyivät yhä useamman henkilön kuvan ympärille.

"Avoin uusille haasteille…"

"Muutosneuvotteluiden johdosta…"

Lisäksi korkealentoinen pöhinä feedissä oli muuttunut siihen kuinka työnhaku on niin vaikeaa ja epäreilua. Joku oli lähettänyt 50 hakemusta, käynyt 12 haastattelussa ja lopputuloksena oli vain useita "Valitettavasti valintamme ei kohdistunut sinuun"-viestejä. Organisaatiokonsulttien ja tehokkaiden hybridimallin työtilojen suunnittelijoiden kysyntä oli loppunut kuin seinään. Keskustelussa syytetään töiden loppumisesta niin nykyistä kuin edellistäkin hallitusta tai työnantajien ahneutta tai suomalaisten yleistä saamattomuutta. Tunnelma on melankolinen.

Jos osaisin valjastaa tekoälyn analysoimaan LinkedInin syötettä, niin uskon että datasta saisi jonkinlaista osviittaa yleisestä taloustilanteesta. Tämä voisi toimia samanlaisena anekdoottina, kuin se että jos taksikuskisi alkaa puhumaan osakkeista, asuntosijoittamisesta tai kryptovaluutoista olemme kuplan huipulla.